Vartalo
Rasvaimu
Kenelle?
Rasvaimu toimii parhaimmillaan, kun potilas on omassa ihannepainossaan tai hyvin lähellä sitä. Rasvaimu ei ole laihdutuskeino. Huolimatta ihannepainosta voi olla tiettyjä paikkoja, joista ylimääräinen rasva ei kuitenkaan tahdo lähteä kuten esimerkiksi jenkkakahvat, vatsan alue, sisä- ja ulkoreidet sekä polvien ympärystä. Rasvaimulla voidaan muokata vartaloa haluttuun suuntaan. Halutessaan rasvaimun voi yhdistää rasvansiirtotoimenpiteeseen.
Riskit
Rasvaimun riskit ovat varsin vähäisiä. Näistä tyypillisimmät ovat verenvuoto kudokseen, tulehdus sekä rasvaimualueen epätasaisuudet. Rasvaimussa poistetaan ihonalaista rasvaa ja sen jälkeistä ihon kiristymistä ei voida tarkkaan ennakoida. Rasvaimu ei ole eksaktia tiedettä eli tehdään ”silmä- ja tuntopelillä”, joten epätasaisuuksia tai yli/alikorjausta voi käydä.
Mitä toimenpiteessä tapahtuu?
Riippuen rasvaimualueen koosta toimenpide voidaan tehdä joko paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa. Rasvaimualueelle ruiskutetaan pienten ihoon tehtyjen reikien kautta nestettä (sisältäen keittosuolaa ja adrenaliinia), jonka annetaan vaikuttaa 10-15 minuuttia. Sitten samojen reikien kautta suoritetaan rasvaimu. Toimenpiteen jälkeen puetaan ennalta tilattu kompressiotekstiili.
Toipuminen
Rasvaimualueet ovat alkuun kipeitä. Ensimmäisenä päivänä voi pistorei’istä valua nestettä eikä tämä ole vaarallista. Kompressiotekstiiliä tulee käyttää yötä päivää 2 viikkoa ja sen jälkeen vielä päivisin toiset 2 viikkoa. Mustelmat ja turvotus toimenpidealueilta häviävät muutamissa viikoissa ja sitä voi edesauttaa lymfaterapialla. Tämän voi aloittaa noin viikon kuluttua toimenpiteestä. Raskaammasta liikunnasta ja ponnistelusta kannattaa pitää taukoa kahden viikon ajan.
Olkavarsiplastia ja reisiplastia
Kenelle?
Etenkin voimakkaan laihtumisen jälkeen voi olkavarsiin ja reisiin jäädä reilustikin ylimääräistä ihoa, joka voi hankaloittaa sopivien vaatteiden löytymistä, aiheuttaa ikäviä hiertymiä ja vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon. Runsaasti venyttynyttä ihoa ei saa laihduttamalla tai pinnallisilla käsittelyillä katoamaan. Sekä olkavarsien että sisäreisien muokkauksesta jää iholle pitkät arvet, mutta samalla alueet napakoituvat.
Riskit
Tavanomaisimmat riskit ovat leikkauksenjälkeinen verenpurkauma sekä tulehdukset. Kiristysleikkausten arvet ovat yleensä pitkiä ja paikoin myös napakasti suljettuja, joten pieniä haavan aukeamisia voi myös tulla. Arpien liikakasvua saattaa tulla, mutta sitä voi ennaltaehkäistä ja rauhoittaa arpituotteilla. Tuntohermojen vaurio on mahdollinen ja alkuun leikkausalue voi olla useita kuukausia tunnoton. Harvinaisena komplikaationa on raajan imunestekierron hidastuminen, mutta sitä voidaan ennaltaehkäistä leikkaustekniikan valinnalla.
Mitä toimenpiteessä tapahtuu?
Riippuen toimenpiteen laajuudesta se voidaan tehdä joko nukutuksessa tai paikallispuudutuksessa yhdistettynä rauhoittavaan lääkitykseen. Toimenpiteen yhteydessä poistetaan ylimääräinen iho ja lisäksi siihen voidaan yhdistää rasvaimu alueelle. Haavat ommellaan yleensä itsestään sulavin ompelein. Heti toimenpiteen jälkeen puetaan etukäteen tilattu kompressiotekstiili.
Toipuminen
Kompressiotekstiiliä pidetään 2-4 viikkoa yötä päivää ja senkin jälkeen voi jatkaa vielä päivisin. Leikkausalueella on alkuun mustelmaa ja turvotusta, mutta nämä häviävät noin 2 viikon kuluessa. Liikerajoituksia olkapäiden tai lonkkien liikkeisiin ei ole. Raskaammasta liikunnasta ja ponnistelusta kannattaa pitää noin 2-4 viikon tauko. Lymfaterapiasta voi olla apua toipumisessa ja sen voi aloittaa noin 10 vuorokauden kuluttua toimenpiteestä. Arpien liikakasvun ennaltaehkäisemiseksi kannattaa aloittaa arpituotteiden käyttö, mutta vasta kun haavat ovat täysin ummessa.
Abdominoplastia eli riippuvatsan korjaus ja rektusdiastaasin eli suorien vatsalihasten erkauman korjaaminen
Kenelle?
Voimakkaan laihtumisen jälkeen voi vatsalle jäädä reilusti ylimääräistä kudosta, joka haittaa päivittäistä elämää. Sopivien vaatteiden löytyminen voi olla hankalaa ja kudospoimuihin voi tulla hautumia ja iho olla toistuvasti rikki. Naisille voi raskaudesta toipumisen jälkeen jäädä venyttynyttä ihoa etenkin alavatsalle, joka ei palaudukaan. Näitä voidaan korjata abdominoplastialla eli riippuvatsan korjausleikkauksella, jossa tyypillisesti navan alapuolella oleva kudosylimäärä poistetaan ja vatsan iho kiristetään. Napa säilyy normaalilla korkeudellaan ja sille tehdään uusi aukko iholle. Samalla voidaan korjata myös mahdollinen häpykummun laskeuma. Raskauden jälkeen voi jäädä myös rektusdiastaasi eli suorien vatsalihasten erkauma, jossa lihakset eivät olekaan palautuneet keskiviivaan, vaan jääneet sivuille. Tällöin lihasten väli ei olekaan tukevaa rakennetta, vaan löystynyttä kalvoa, jolloin keskivartalon tukikorsetti ei ole napakka. Seurauksena voi olla hankaliakin selkävaivoja. Raskauden jälkeen on tärkeää tehdä oikeaoppisia harjoitteita, jotta raskauteen kuuluva fysiologinen eli normaali suorien vatsalihasten erkauma palautuisi. Jos kuitenkin jää erkaumaa, niin tämän kirurgisella korjaamisella voi olla merkittäväkin apu selkävaivoihin. Erkauman korjaaminen onnistuu abdominoplastian yhteydessä. Myös rasvaimu esimerkiksi kyljistä ja jenkkakahvoista voidaan yhdistää abdominoplastiaan.
Riskit
Tavallisimmat riskit ovat leikkauksenjälkeinen verenvuoto ja haavatulehdukset. Riippuvatsan korjausleikkauksen arpi on tyypillisesti pitkä, joten voi tulla pieniä haava-aukileita. Nämä tavallisesti paranee paikallishoitotuotteilla. Arpeen voi tulla myös liikakasvua tai levenemistä, mutta näitä voidaan ennaltaehkäistä erilaisilla arpituotteilla. Leikkausalueella ja etenkin arven lähistöllä on alkuun tunnonalenemaa tuntohermojen katkeamisen vuoksi. Koska napa erotellaan ympäristöstään ja sille tehdään uusi aukko, niin navan verenkierto voi häiriintyä ja pahimmassa tapauksessa napa voi mennä kuolioon, jolloin se joudutaan poistamaan. Navan kuolion riski on erittäin vähäinen. Leikkausalueelle voi myös kerääntyä kudosnestettä (eli seroomaa), jota voidaan joutua tyhjentämään ruiskun ja neulan avulla punktoimalla.
Mitä toimenpiteessä tapahtuu?
Ennen toimenpidettä suunnitellaan arven paikka siten, että se jäisi vaatteiden alle mahdollisimman huomaamattomaksi. Toimenpide tehdään tavallisesti nukutuksessa. Suunniteltu ylimääräinen kudos poistetaan ja ylävatsan iho vapautellaan sen alla olevasta vatsalihaskalvosta. Jos on suorien vatsalihasten erkauma, niin tämä korjataan vahvoilla ompeleilla. Ylävatsan iho venytetään ulottumaan alavatsalle ja uusi navan paikka muotoillaan. Haavat ommellaan yleensä sulavin ompelein. Vatsatukiliivi puetaan päälle.
Toipuminen
Toipumisaika sekä vatsatukiliivin pitoaika riippuu siitä, onko tehty vatsalihasten erkauman korjausta vai ei. Jos on tehty pelkkä riippuvatsan korjaus, niin vatsatukiliivia pidetään yleensä 4 viikkoa yötä päivää ja sen jälkeen esimerkiksi korkeita tukevia alushousuja vielä 2-4 viikkoa päivisin. Raskaammasta ponnistelusta ja hikiliikunnasta kannattaa pitää 2-4 viikkoa taukoa. Jos on tehty erkauman korjaus, niin vatsatukiliiviä kannattaa pitää 4-6 viikkoa yötä päivää. Raskaampaa liikuntaa ja ponnistelua kannattaa välttää 4-6 viikkoa. Suoria vatsalihaksia saa alkaa harjoittaa vasta noin 3 kuukautta leikkauksesta. Kevyempiä ja syvien vatsalihasten harjoituksia voi aloittaa aiemmin. Leikkausalueella on turvotusta ja mustelmaa noin 2 viikon ajan. Haavateippausta kannattaa jatkaa 2-3 kuukautta, jotta arvista tulisi mahdollisimman huomaamattomat. Suihkuun saa mennä jo toimenpidettä seuraavana päivänä, mutta saunasta ja uimisesta tulee pitää taukoa, kunnes haavat ovat parantuneet.