Rintojen suurentaminen eli augmentaatio
Kenelle?
Kehon muihin mittasuhteisiin nähden pienet rinnat voivat olla huomattavankin psyykkisen stressin aihe. Rinnat saattavat olla lähtökohtaisesti hyvin pienet tai sitten imetysten myötä tyhjentyneet. Rintoja voidaan suurentaa käyttämällä silikoni-implantteja tai rasvansiirrettä. Silikoni-implantteja on malliltaan sekä pyöreitä että ns. anatomisia. Implantti voi olla pinnaltaan sileä tai karhennettu. Kaikki anatomiset implantit ovat pinnaltaan karhennettuja, mutta pyöreitä voi olla sekä sileitä että karhennettuja. Implantti tulee valita yksilöllisesti potilaan toiveen sekä rintakehän mallin ja kudosten muovautuvuuden mukaan. Rasvansiirteellä suurentamalla kehoon ei laiteta vierasmateriaalia, vaan potilaan omaa muualta kehosta otettua rasvaa. Samalla voidaan siis muokata esimerkiksi vyötäröä tai reisiä.
Riskit
Kumpaankin leikkaustapaan liittyy sekä verenvuodon että tulehduksen riskit. Silikoni-implantin tulehtuessa se joudutaan usein poistamaan eikä uutta voida heti laittaa takaisin. Implantin ympärille muodostuu aina kapseli, mikä on kehon normaali reaktio vierasesineeseen. Kapselikontraktuurassa normaali kapseli paksuuntuu ja kovettuu implantin ympärille, mikä voi vaikea-asteisena olla kivuliasta. Kapselikontraktuuran riski on vuosikymmenien saatossa pienentynyt implanttimateriaalien parantuessa ja myös tehokkaamman antibioottiprofylaksian ansiosta. Viime vuosina on ollut paljon puhetta silikoni-implantteihin liitetystä syövästä eli ALCL:stä (anaplastic large cell lymphoma, anaplastinen suurisoluinen lymfooma). Kyseisen syövän riski on erittäin pieni. Sitä on löydetty karkeasti karhennettujen implanttien yhteydessä. Sileiden implanttien yhteydessä sitä ei ole kuvattu. Implantit, joissa ALCL:n riski on suurin, ovat poistuneet jo markkinoilta Suomessa. Rintasyövän riskiä silikoni-implantit eivät lisää. Rasvansiirteessä on riskinä epätasaisuudet rasvaimukohdissa.
Mitä toimenpiteessä tapahtuu?
Toimenpide tehdään yleensä nukutuksessa. Silikoni-implanttia käytettäessä voidaan viilto eli tuleva arpi sijoittaa useampaan paikkaan (rinnanaluspoimu, nännipihan reuna, kainalo), mutta tavallisesti käytetään rinnanaluspoimuun sijoitettua viiltoa. Implantti voidaan laittaa rintarauhasen alle, kokonaan tai osittain rintalihaksen alle. Implantin paikan valintaan vaikuttaa potilaan kudokset (rintarauhasen ja ihonalaisen rasvakerroksen määrä) sekä toive. Toimenpiteen jälkeen puetaan napakat tukirintaliivit. Rasvansiirrossa ei tule isoja arpia, vaan useampi pieni pistoreikä.
Toipuminen
Toimenpiteen jälkeen voi päästä samana päivänä tai yhden sairaalayön jälkeen kotiin riippuen voinnista. Silikoni-implanteilla suurentamisen jälkeen tulee napakoita tukirintaliivejä pitää useampi viikko. Raskaampaan liikuntaan palaaminen riippuu implantin paikasta eli onko se lihaksen alla vai ei. Jos implantti on laitettu rintalihaksen alle osittainkin, niin tällöin rintalihaksen käyttämistä täytyy muutama viikko välttää. Rinnat ovat tavallisesti muutaman viikon turvoksissa ja lopullisen mallin näkee vasta muutaman kuukauden jälkeen. Rasvansiirteellä suurentamisen jälkeen siirrealueelle ei saa tulla painetta ja alue tulee pitää lämpöisenä 3-4 viikkoa. Rintaliivejä saa alkaa käyttää noin 4 viikon päästä. Rasvansiirteen jälkeen rinnat ovat turvoksissa ja mustelmaiset useamman viikon. Rintojen lopullisen mallin näkee vasta noin 3 kuukauden kuluttua.
Rintojen pienennysleikkaus eli reduktioplastia
Kenelle?
Kookkaat ja raskaat rinnat voivat aiheuttaa hankalia niska-hartiaseudun kipuja sekä toistuvia päänsärkyjä. Lisäksi sopivien rintaliivien ja vaatteiden löytämien voi olla hankalaa. Usein painavat rinnat vaikeuttavat liikunnan harrastamista kuten juoksua. Ei ole lainkaan tavatonta kuulla vastaanotolla, ettei voi urheilla ilman kaksia urheilurintaliivejä. Rintojen pienennysleikkaus voidaan tehdä jo nuorena, kun rinnat ovat saavuttaneet lopullisen kokonsa, tai vasta myöhemmällä iällä raskauksien ja imetysten jälkeen. Tietyin kriteerein rintojen pienennysleikkaus voidaan tehdä myös julkisella puolella. Tupakointi kannattaa lopettaa ennen leikkausta, koska se lisää merkitsevästi mm. haavatulehdusten riskiä.
Riskit
Tavallisimmat riskit ovat leikkauksen jälkeinen verenvuoto sekä tulehdukset. Iholla on paljon haavamittaa, joten pienet haava-aukileet ovat myös mahdollisia. Nännin tuntohäiriöt ovat mahdollisia ja niiden korjaantumiseen voi mennä vuosikin. Nännin verenkiertohäiriö on mahdollinen ja pahimmassa tapauksessa nänni voi mennä kuolioon, mutta tämän riski on erittäin pieni ja se voidaan minimoida oikeaoppisella leikkaustekniikalla sekä potilaan tupakoimattomuudella. Rintojen kokoa, muotoa ja symmetriaa arvioidaan huolellisesti leikkauksen aikana, mutta täydellistä symmetriaa ei voida taata. Toisaalta eihän kukaan meistä ole täysin symmetrinen.
Mitä toimenpiteessä tapahtuu?
Ennen toimenpidettä piirretään iholle tussilla suunnitelmat. Toimenpide tehdään nukutuksessa. Toimenpiteessä poistetaan ylimääräistä ihoa, rintarauhasta ja rasvakudosta. Samalla nostetaan nänni ylemmäs. Haavat ommellaan tavallisesti sulavin ompelein ja päälle laitetaan haavateipit. Arvet sijaitsevat nännipihan ympärillä, tästä suoraan alas ja rinnanaluspoimussa. Leikkauksen jälkeen puetaan tukirintaliivit.
Toipuminen
Leikkauksen jälkeen voi kotiutua samana päivänä tai yhden sairaalayön jälkeen. Tukirintaliivejä tulee käyttää yötä päivää 4 viikkoa. Haavateippausta tai muuta arpihoitoa kannattaa jatkaa 2-3 kuukautta, jotta arvista tulisi mahdollisimman huomaamattomat. Raskaammasta liikunnasta ja ponnistelusta kannattaa pitää noin 4 viikon tauko, mutta kevyempää liikuntaa saa alkaa heti voinnin mukaan tehdä. Rinnat ovat alkuun useamman viikon turvoksissa ja leikkauksesssa muoto tavallisesti "ylikorjataan", joten lopullinen muoto on arvioitavissa vasta 3-6 kuukauden kuluttua.
Rintojen kohotusleikkaus eli mastopeksia ja augmentaatiomastopeksia
Kenelle?
Iän myötä sekä imetysten rasittamana rintojen kudokset venyttyvät ja laskeutuvat alaspäin. Myös voimakas laihtuminen voi tyhjentää rinnoista volyymin ja jättää venyttyneen ihon tilalle. Rintojen kohotusleikkauksessa ei poisteta rinnoista kudosta, vaan käytetään kaikki hyväksi. Nänni nostetaan ylöspäin ja kudokset "kasataan uudelleen" pyöreämpään muotoon. Jos samalla halutaan lisätä volyymiä, niin tämä voidaan tehdä silikoni-implantilla. Tällöin kyseessä on augmentaatiomastopeksia. Rintojen kohotusleikkaus yksinään on suuruusluokaltaan riskien ja toipumisen suhteen verrattavissa rintojen pienennysleikkaukseen. Augmentaatiomastopeksiassa riskit ovat hieman suuremmat, koska samalla kun rintarauhasta leikataan ja "kasataan uudelleen", niin myös kudokset asetetaan suuremman kiristyksen alle laittamalla silikoni-implantti. Se, että voidaanko tehdä rintojen kohotus ja suurennus samassa leikkauksessa vai kahdella eri leikkauksella, täytyy arvioida yksilöllisesti. Tupakointi kannattaa lopettaa ennen leikkausta, koska se lisää mm. haavatulehdusten riskiä.
Riskit
Pelkän mastopeksian riskit ovat verrattavissa rintojen pienennysleikkaukseen, ks yllä. Augmentaatiomastopeksiassa haavojen aukeamisen ja haavaongelmien riski on jonkin verran suurempi. Silikoni-implantteihin liittyvät riskit ovat kerrottu myös ylempänä.
Mitä toimenpiteessä tapahtuu?
Toimenpiteen kulku on verrattavissa rintojen pienennysleikkaukseen, mutta tässä ei poisteta kudosta. Augmentaatiomastopeksiassa lisäksi laitetaan silikoni-implantti tavallisesti osittain rintalihaksen alle. Arvet kummassakin leikkauksessa sijaitsevat nännipihan ympärillä, tästä suoraan alaspäin ja rinnanaluspoimussa.
Toipuminen
Toipuminenkin on verrattavissa rintojen pienennysleikkaukseen, ks yllä. Augmentaatiomastopeksiassa lisäksi tulee rintalihasten käyttöön alkuun rajoituksia, koska implantti laitetaan osittain lihaksen alle.
Rintojen kehityshäiriön muotokorjaus (tuberoottiset, tubulaariset rinnat tai epäsymmetria)
Kenelle?
Rintojen kehityshäiriöitä on useita. Rintojen koossa voi olla huomattavakin epäsymmetria, esimerkiksi kahden tai useamman kuppikoon verran, jolloin sopivien rintaliivien löytäminen on mahdotonta. Tuberoottisissa rinnoissa rintarauhanen jää osin kehittymättä, nännipiha voi olla laajentunut ja vaikeimmassa muodossa pieni rauhanen pullottaa nännipihan kohdalla. Tubulaarisissa rinnoissa rinnanaluspoimu on korkeammalla ja rintojen malli on putkimainen. Rintarauhanen voi olla myös täysin kehittymätön, jolloin kyseessä on amastia. Näitä kehityshäiriöitä voidaan korjata useammalla eri tekniikalla ja joskus tarvitaan useampi kuin yksi toimenpide. Nykyään korjaaminen rasvansiirteellä on yleistynyt ja siihen voidaan yhdistää nännipihan ja/tai rauhasen muotokorjaus. Tekniikka tulee valita yksilöllisesti potilaan toiveiden ja kehityshäriön vaikeusasteen perusteella. Koska tekniikoita ja niiden yhdistelmiä on sen verran paljon, niin en laita tähän yleisempää tekstiä, vaan kannattaa tulla vastaanotolle keskustelemaan asiasta. Rintojen kehityshäiriöiden korjausleikkauksia voidaan tehdä myös julkisella puolella.